Historiallinen päätös

HEI, NYT MUUTTUI elämä! Historiallinen päätös on tehty ja uuden ajan ensimmäinen päivä on alkamassa. Niin no, tai siis jotain sinnepäin. Oikeasti jäin pois töistä kirjoittaakseni väitöskirjaa. Ei sen kummempaa. Lopetin siis työt opettajana, ehkä lopullisesti, yhdeksän vuoden yhtäjaksoisen työn jälkeen.

Nyt matkustan junalla Tampereelle ja jatkan sieltä matkaa bussilla. Olen menossa taas Orivedelle. Tällä kertaa en osallistu kirjoittamiskurssille, vaan vuorossa on vanhempi tuttavuus, musiikki ja laulaminen. Viime vuosina olen hypännyt Oriveden Opistolla tekstin vuoksi, mutta nyt alan suorittaa kuoronjohtajan perustutkintoa. Tämä viikko on vasta alkua, sillä tutkintoon kuuluu yhteensä neljä osaa. Loput suoritetaan vuoden aikana.

Olen siis aloittanut kesäloman ja ryhtynyt kurssilaiseksi. Istun bussissa, joka lähti juuri Tampereen linja-autoasemalta. Köröttelemme kapeata ysitietä pitkässä letkassa tukkirekan perässä. Aikataulun mukaan olemme Orivedellä varttitunnin kuluttua, kahdeltatoista. Perillä ilmoittaudun, vien matkalaukkuni huoneeseeni ja menen syömään lounasta. Kello yhdeltä alkaa kurssi. Harjoittelemme koko viikon kuoronjohtajan tarvitsemia taitoja. Toivottavasti myös laulamme mahdollisimman paljon. Lähdin tänne oikeastaan etsimään kontakteja. Haluan tutustua yhtyelaulusta kiinnostuneisiin muusikoihin. Mutta kesäkurssit ovat yleensä olleet myös mukava keino irtautua arjesta ja pitkästä talvesta. Täällä ollessa ovat koti ja velvollisuudet kaukana. Arki unohtuu, kun on pakko keskittyä kurssin sisältöön.

Ensimmäinen kurssipäivä takana. On aika levähtää, harjoitella tunneilla opittua tai muuten vain saada ilta kulumaan. Täällä Orivedellä ovat vapaa-ajan tekemiset aika vähissä. Olisiko tällä kertaa hauska harrastaa oluen juomista ja lasin äärellä seurustelua? Minähän olen täällä rentoutumassa, levähtämässä työvuoden rasituksista, palautumassa stressistä. Eikö silloin ole paikallaan istua ravintolassa, jutella ihmisten kanssa mukavia? Viime lauantaina harrastettu viinin nauttiminen oli hauskaa. Ehkä sitä kannattaa jatkaa täällä? Valitettavasti tiukka dieettini vähentää intoa alkoholin nauttimiseen. Painon pitää jatkaa laskemistaan. Kilo viikossa on aika kova tavoite ja sen saavuttamiseksi taitaa jo pari kaljaa olla liikaa. On siis jatkettava samalla tiukkapipoisella alkoholilinjalla kuin tähänkin asti. Taidan olla liian päämäärätietoinen rypeäkseni kaljakapakoissa. Ja sitä paitsi liian vanha.
    On hauska ajatella, että olen tällä kertaa Orivedellä musiikkikurssilla mutta silti kirjoitan tekstiä koko pitkän illan. Nyt kirjoitan vain omaksi ilokseni, en novellikurssin opettajan määräyksestä. Tietysti myös tekstilaji on erilainen kuin kirjoituskursseilla. Tässä en pyri rakentamaan tarinoita, keksimään juonta tai henkilöitä. Tekstin jännite syntyy vain sen mukaan, miten kiinnostavalla tavalla omaa elämääni osaan kuvata. Ympärilläni tapahtuu kaikenlaista ja yritän kertoa siitä parhaan kykyni mukaan. Mitään muuta draamallista kaarta en osaa rakentaa. Eipä kyllä kiinnostakaan.
    Olen viime aikoina lukenut paljon Tsehovia. Hänen varhaistuotantonsa sisältää lyhyitä juttuja, jotka on kirjoitettu sanomalehteä varten. Myöhäisempää tuotantoa pidetään arvokkaampana ja monipuolisempana. Novellien lisäksi Tsehov tunnetaan näytelmistään Lokki, Vanja-eno, Kolme sisarta ja Kirsikkapuisto. En saanut näytelmistä niin paljon irti kuin novelleista.

Vapaata odotellessa

NYT SE ALKAA. Kirjoitttaminen. Vaikka pari viikkoa on vielä jäljellä kevätlukukautta, voin katsoa opetustyön alkavan olla jo takana päin. Voin huokaista helpotuksesta ja suuntautua takaisin kirjoittamisen pariin. Vaikka nämä muutkin hommat ovat toki välttämättömiä, pääsen nyt käsiksi taas tärkeimpään. Nyt on vain palautettava mieleen viime vuosien intensiivisiä kirjoittamissessioita, etsittävä uudelleen tekstin tekemisen motiiveja, muisteltava metodeja, työtapoja. Pari viikkoa vielä opetustyöta. Sinä aikana en pysty kirjoittamaan kovin intensiivisesti, vaan nipistän lyhyitä hetkiä sieltä ja täältä. Nyt istun bussissa, joka lähti Lohjalta puoli kahdelta. Meitä matkustajia on vain kourallinen, mutta uskollisesti me jaksamme odottaa, kun vuoro kiertää veikkolat ja muut peikkolat.
    Tänään olen valmistellut apurahahakemuksen jättämistä Wihurin säätiölle. Olen lähettänyt sähköpostia kahdelle henkilölle ja pyytänyt heitä hakemukseni suosittelijaksi. Toinen, Maarit Mäkelä, soitti heti keskustellakseen asiasta tarkemmin, mutta toinen, Vesa Välimäki, ei ole vielä vastannut. Maarit Mäkelän mielestä kannattavinta olisi pyytää lausunto sellaiselta henkilöltä, joka olisi mahdollisimman lähellä omaa tutkimustani. Hän ehdotti Lily Diazia. Kiitin Maaritia vinkistä.
    Aurinkoinen päivä taas muutaman sateisen ja sumuisen jälkeen. Loppuviikoksi on myös luvattu pilvistä ja sateista. Luonto alkaa olla jo aivan vihreää, kun lehtipuissa näkyy kaikkialla ainakin pienet lehdet. Peltoaukiot on kynnetty, ehkä kylvettykin, ja maamies alkaa odotella viljan nousemista oraalle. Paikka paikoin vihreätä kasvustoa jo pilkottaakin mullan seassa.
    Dieettiprojektini jatkuu ja nälkä vaivaa. Kolmen tunnin välein saa syödä ja silloinkin ainoastaan pari-kolmesataa kaloria. Joka päivä kannan töihin mukaan proteiinijauhetta sekä sekoittimen, joiden avulla valmistan itselleni niukkakalorisen ravintojuoman. Kaloreita keitoksessa on alle kaksisataa, mutta proteiineja riittävästi yhdelle aterialle. Tähtäimessä on noudattaa ruokavaliota ainakin koulun loppuun asti eli vielä kaksi viikkoa. Silloin painon pitäisi olla kahdeksankymmentäkolme. Lopullinen tavoite on kuitenkin tasan kahdeksankymmentä, joten juhannukseen asti on paino saatava laskemaan. Alaspäin on tultu nyt seitsemän viikon ajan kilo viikossa, mutta aina välillä paino näyttää palaavan muutamalla kilolla ylöspäin. Tarkkana on siis oltava, jotta pysyn tavoitteessani. Vatsa pömpöttää edelleen, joten laihtumiseen on selvä tarve.

Kahvilaan

MUSTA MIES PUHUU kännykkään tyhjässä bussissa. Puhe ei muistuta mitään tuntemaani kieltä, joten päättelen kysymyksessä olevan jonkin afrikkalaisen kielen. En ole ennen nähnyt näitä nuori miehiä Kauklahden bussissa. Ensin arvelen heidän olevan arkkitehtuurista kiinnostuneita turisteja, joita silloin tällöin näkee Hvitträskistä tulevissa vuoroissa. Tämä vuoro ei kuitenkaan tule sieltä asti, joten miesten on pakko olla tulossa jostain lähistöltä. Hvitträskiin kulkevat turistit ovat useimmiten leveää amerikanenglantia puhuvia, vanhempia valkoihoisia.
    Olen menossa tapaamaan vanhaa tuttua, tanssijaystävääni. Olemme sopineet tapaamisesta Ison Omenan kahvilassa. Meidän polkumme kulkivat jonkin aikaa samaan suuntaan kymmenisen vuotta sitten. On varmaan mukava peilata omaa elämäänsä tällaisen ihmisen kanssa. Teimme monta vuotta erilaisia produktioita yhdessä, mutta sitten oli aika vaihtaa suuntaa. Yhteistyömme päättyi viimeistään siihen, kun lähdin töihin Tornioon. Nyt on yhdeksän vuotta kulunut ja minulla on tarve palata jonkin verran takaisin. Takaisin kohti taiteen tekemistä. Kokopäiväisenä opettajana toimiminen alkaa riittää. Muuttaessani Tornioon en suunnitellut kovin pitkälle tulevaisuutta, vaan seurasin vain muutaman mediataiteilijan jälkiä. Varsinkin Tapio Mäkelän esimerkki sai minut uskomaan, että opettamisessa on järkeä ja että Tornio on hyvä paikka. Hän oli opettanut Torniossa joitakin kursseja ja järjesti sitten siellä myös mittavia kansainvälisia kesätapahtumia nuorille media-alan taiteilijoille.
    On suunnanvaihdoksen aika. Otin ison askeleen, kun päätin lopettaa työsuhteeni Lohjalle. En ole järjestänyt itselleni mitään muutakaan tilalle. Luotan onneeni. Ja tietysti myös työttömyyskorvaukseen. Ja mahdolliseen pankkilainaan. Ja Wihurin säätiön apurahaan. Olen varma, että pystyn jostain järjestämään itselleni toimeentulon ensi syksyn ajaksi. Sitten keväällä onkin jo aika hakeutua uusiin töihin. Siis mikäli väitöskirja on valmis. Tai oikeastaan varsinkin siinä tapauksessa on mentävä töihin, että väitöskirja ei ole valmis. Syksy riittää näyttämään, onko minusta väitöskirjan kirjoittajaksi.