PARI YÖTÄ SITTEN näin unen. Unessa oli äitini, joka osallistui johonkin seremoniaan kirkossa. Kysymyksessä saattoi olla avioliiton vahvistaminen, mistä juuri tänään kuulin seurakuntaihmisten puhuvan. Äiti oli salin toisessa päässä ja toimitusta johtava henkilö keskellä salia. Kun pappi pyysi äitiä hakemaan todistuksen tilaisuuteen osallistumisesta, lähti äiti vahingossa kulkemaan minua kohti. Minä vinkkasin hänelle, että pappi seisoo salin keskellä. Äiti kävi noutamassa paperin, mutta tuli sitten minua kohti. Hän oli tulossa halaamaan minua. Heräsin, ennen kuin kosketimme. Äidin kävellessä ehdin ihmetellä kuinka vanha hän olikaan. Oikeastaan minun oli vaikea tunnistaa häntä omaksi äidikseni. Käynti oli hidasta ja kumaraa. Myös asioiden unohtaminen ja vanhusmainen höpsöttely teki hänet vieraaksi.
Herätessäni oli elämys äidistä voimakas. Mitään selitystä unelle en ole keksinyt. Se liittynee jollain tavalla kurssiin, jota olen käymässä täällä Orivedellä. Olisiko laulaminen tuonut äidin mieleeni? Vai uskonnolliset teemat kanttoreineen ja jumalanpalveluslauluineen? Äidin pyrkiminen halaamaan tuntui kohtalaisen vieraalta, sillä hän ei meitä juuri halaillut, ainakaan aikuisiässä. Ehkä kaipasin unessa rakastettuani? Onko hän minulle siis äidin asemassa?
Kurssin päätöspäivä sisälsi pienen katselmuksen ja henkilökohtaisen testin. Katselmukseen oli saatu mukaan ulkopuolinen arvioija, Klemetti-opiston entinen rehtori Pirkko Partanen. Sain hyvää palautetta johtamistani kahdesta kappaleesta, mutta pianonsoittotaitoni kaipaa kuulemma paljon hiomista. Olimme tehneet kurssin opettajalle laulun, jonka esitimme hänelle aivan lopussa. Kysymyksessä oli edellisenä iltana rustaamamme sanat yhteen kurssilla läpikäytyyn kuorolauluun. Tekstissä yritimme lempein sanakääntein saada sanottua jotain oleellista opettajasta ja kurssiviikosta. Esitys oli toimiva. Se oli yllätys opettajalle, kuten oli tarkoitus.
Eilisiltana kurssilaiset halusivat istua muutaman tunnin nuotion ääressä kylmässä kesäkuisessa illassa. Makkaran paistaminen on ohittamaton suormalainen rituaali ja tälläkin kertaa sain vatsaani huonon olon seuraavaksi aamuksi. Vaatteisiin tarttui niin kammottava nuotiosavun ja läskimakkaran löyhkä, että tänä aamuna oli koko vaatekerta vaihdettava uuteen. Suihkussa käynnin jälkeen ei tukka enää haissut.
Nuotiolla oli ikävää. Seurakuntataustaiset kurssilaiset muistelivat riparileirejään, niiden lauluja ja ohjelmaa. Kurssin opettaja kertoi omia kokemuksiaan rippikoulun vetämisestä ja kanttorit esittivät leireille tarkoitettuja sketsejä. Savolaisen kanttorin esittämistä kolmesta sketsistä ensimmäinen oli siedettävä, kaksi muuta jopa kuvottavia. Sama mies oli raahannut mukaan seurakuntansa kitaran, ja minut saatiin houkuteltua laulamaan sen säestyksellä. Esitin yhden vanhoista lastenlauluistani sekä muutaman kappaleen vuosikymmenen takaisesta repertuaaristani. Plääh.