Millainen mies Hemminki lopulta oli? Minä opin tuntemaan äitini isän vasta, kun hän oli jo vaari-iässä. Mutta nuoruudessaaan, 1910-luvulla, Hemminki teki uraa pahamaineisessa Sörkän vankilassa. Onneksi hän vietti aikaansa lähinnä kaltereiden ulkopuolella, vanginvartijana. Hilman hän löysi Helsingistä. Tämä Tuusulan tyttö kävi talvet kaupungissa ompelijaopissa, mutta joutui kesäisin palaamaan Fallbackaan maatilan töihin. Sata vuotta sitten helsinkiläisten nuorten oli tapana kävellä Espalla, kuten nykyäänkin. Isossa joukossa tuttavuuksia on helppo solmia. Viime vuosisadan alussa kadun varrella oli valokuvaamoja, joissa pistäydyttiin vaikkapa kihlausta juhlistamaan kuten ylläolevassa kuvassa. Vuonna 1917 nämä kaksi nuorta solmivat avioliiton. Hemmingillä oli vakituinen ja varma työpaikka vankilassa ja Hilma ompeli vaatteita ja kävi myymässä niitä Kaartin hallin kauppiaille, joten toivoa tulevaisuudesta oli olemassa.
Mutta maailmansota oli meneillään ja Suomessa käytiin oma kamppailu, kansalaissota. Tammikuussa 1918, kun punaiset olivat ottaneet koko kaupungin hallintaansa, synnytti Hilma tyttölapsen. Minun onnekseni lapsi jäi henkiin ja perhe pärjäsi, vaikka samana keväänä kaiken myllerryksen päätteeksi vaari erotettiinkin vakituisesta työpaikastaan.
Miksi Hemminki sitten alunperin muutti Helsinkiin eikä jäänyt Nastolaan, jossa isoveli vielä viljeli Kuraston torppaa Koiskalan kartanon mailla? Se oli varmaan Maria-sisko, joka sai hänet uskomaan, että maatalous on vanhanaikaista eikä enää elätä. Vuonna 1906 Hemminki oli saanut päätökseen opintonsa Latokartanon maatalousoppilaitoksessa ja yritti sitten joitakin vuosia toimia eri kartanoissa työnjohtajana. Työ ei ollut järin innostavaa. Mutta Maria-sisko oli muuttanut Helsinkiin. Hän asui Katajanokalla miehensä Kalle Lindströmin kanssa, joka toimi poliisina. Kylässä käydessään Hemminki sai ajatuksen. Järjestyksenpitäjiä tarvitaan aina, varsinkin levottomina aikoina. Niinpä vuonna 1913 hän otti vastaan toimen vanginvartijana Helsingin keskusvankilassa, Sörkässä. Asunto löytyi pian lähistöltä, Kulmavuorenkatu seitsemästä.Viisi vuotta kului ankarassa työympäristössä. Löytyi seurustelukumppani, jonka kanssa perustettiin perhe laitakaupungille Sörnäisiin. Hemminki täytti kolmekymmentäviisi. Sitten, juuri ensimmäisen lapsen synnyttyä, katkesi lupaavasti alkanut ura valtion palveluksessa. Kun kansalaissota päättyi punaisten tappioon toukokuussa 1918, kysyttiin kaikilta valtion työntekijöiltä, kannattaako tämä punaisia vai valkoisia. Hemminki ei ollut aktiivinen työväenliikkeessä, mutta sanoi olevansa mielummin työväen kuin porvareiden puolella. Ja suurten puhdistusten aikaan rehellisestä mielipiteestä rangaistiin lähtöpasseilla. Vankilan pöytäkirjoihin erottamisen syyksi kirjattiin "yhteistoiminta kapinahallituksen kanssa".
Hemmingin ja Hilman elämä sujui kuitenkin ilman valtion leipääkin. Vallilassa asuttiin, saatiin kolme lasta, kestettiin toinenkin sota. Hemminki teki Helsingin satamissa kunnostustöitä ja joutui välillä tilapäistöihin. Kolme lasta kasvoivat aikuisiksi ja perustivat omat perheensä. Vanhoilla päivillään Hemminki innostui puutarhanhoidosta, olihan hänellä alalle koulutus. Mökki Vallilan siirtolapuutarhan alueella muodostui toiseksi asunnoksi. Kun vanhin tytär meni naimisiin, toimi se jonkin aikaa nuoren parin ensiasuntona.Kuvissa Hemminki lastenlastensa kanssa. Yläkuvassa 1950-luvulta mukana Timo ja alemmassa, joka on otettu 1960-luvun alussa, hymyilevät Hilman ja Hemmingin edessä Pekka ja Juhani.