Aika mukavaa oli saada Tarjalta sen kääntämä kirja ja vielä omistuskirjoituksella. Thomas Bernhardin kirja Hakkuu on kirjoitettu ilman ainoatakaan kappalejakoa tai muuta taukoa. Riikan ja Tarjan mielestä kirjailijan tyylissä yhteistä mun tyylin kanssa
Pitää myöntää, että mä jotenkin tykkään tollasesta hengästyttävästä tekstityypistä. Lauseet on välillä aika surrealistisia, niinku munkin tekstiä on kuvailtu. Mulla oli esimerkiksi sellainen lause kuin "Elukassa on kirsikassa ja sekin lähti vetään". Mua se viehätti, mutta muiden mielestä siinä saattoi olla painovirhe. Pitääkö kaiken aina olla niin ymmärrettävää?