Oletteko, rakkaat suomalaiset kanssaihmiset, huomannu, että ulkona on alkanut olla pimeää? Mä törmäsin tällaiseen kummalliseen ilmiöön äsken, kun fillaroin päivittäistä tunnin lenkkiä. Piti oikein pitää pyörän lamppua päällä. Ja siitä huolimatta oli varottava törmäämästä bemareihin, joita vesisateessa parveili Matinkylän risteyksissä.
Apua, mitä tää oikein on? Mä muistan et heinäkuussa oli jotenkin erilaista.
Muuten täällä päin vaalit on ohi ja on aika palata asiallisiin hommiin. Nyt mä sitten taas istun aamusta iltaan - ja yötkin - täällä työhuoneella. Luen ja kirjoitan. Siis hei, ihan oikeesti, kyllä mä kirjoitan sitä väikkäriä! Tekstiä syntyy, vaikka ehkä vähän hitaasti. Mä oon asettanut itelleni määräajan ja se umpeutuu kahden kuukauden kuluttua, vuodenvaihteessa. On pakko. Wihurin rahasto ystävällisesti tukee minua vielä tämän kolmannen vuoden mutta siihen se sitten jää.
Huomenna perjantaina kuoro menee levyttämään Jorma Panulan mieskuorolauluja sen kotistudiolle Kirkkonummen Piiparilaan. Kampin Laulu on saanut kunnian toimia Panulan levytysprojektin kuorona. Kesällä äänitettiin sekakuorokappaleita ja nyt on vuorossa vielä muutama mieskuorobiisi. Muuten en ole tänä syksynä kuoron touhuihin osallistunut. Syksyn konsertissa esitetään Max Savinkankaan teos, jonka tekstin on kirjoittanut Teemu Mäki.
Lauantaina pääsen osallistumaan pitkästä aikaa Riikka Ala-harjan vetämään novellipajaan. Olemme tavanneet viiden vuoden ajan kohtalaisen säännöllisesti. Ensimmäisen Oriveden kesäkurssin osallistujia mukana on vielä ainakin kolme. Tällä kertaa tapaamme Helsingin Kalliossa.