Torstaina kävimme Taiteiden yössä. Seuraavana päivänä väsytti, sillä menin myöhään nukkumaan ja kolmen aikaan yöllä heräsin. Olin tavannut vanhan tutun, ja tämä tapaaminen piti minua valveilla.
Kävimme katsomassa Universum-teattereiden avointa näytössarjaa Betania-talolla ja Venus-teatterin perustaja, ohjaaja ja näyttelijä Marja Silde jutteli kanssani pitkän tovin. Minulla on Silden kanssa yhteistä taustaa harrastajateatterista kahdeksankymmentäluvun alusta mutta sen lisäksi muutakin. Marja eli Malla seurusteli aikoinaan usean vuoden ajan parhaan ystäväni kanssa.
Mallan kanssa keskusteltua tulivat vanhat ajat taas mieleen. Taiteen tekemistä, teatteria, esiintymistä. Kumma kyllä, viime viikot ovat muutenkin olleet entisen taitelijaelämän mieleenpalauttamista. Myös Amorph-festivaalien performanssiesitykset herättivät mukavia muistoja. Ehkä taiteen tekeminen on ollut tapetilla siitä lähtien, kun ymmärsin olevani taas vapaa valitsemaan tekemiseni. Miksi en alkaisi esiintyä, jos kerran haluan ja minulla on siihen taitojakin? On turhaa kieltää tätä puolta itsessäni, kun se ainakin ennen oli kovin tärkeä. Toinen kysymys tietysti on se, millaista tuo esiintyminen nykyään voisi olla. En ole enää parikymppinen ja turhat kuvitelmat tähteydestä ovat kadonneet.