29.8.06

En saa tätä sammumaan

Nelosen ratikkaan nousi nainen, jonka kännykkä soi häiritsevästi Toreador-sävelmää. Hänellä oli puhelin kädessään, mutta ääni ei lakannut. Pian nainen hätäili kanssamatkustajille:
— En saa tätä sammumaan.
— Ota akku pois, vastasi vaimonsa kanssa matkustanut siisti mies.
— Miten sen voi ottaa, kun en saa tätä sammumaan?

Viimein puhelin hiljeni, kun soittaja kyllästyi. Nainen pyysi siistiä miestä auttamaan häntä ottamaan akun irti. Mies yritti, mutta ei onnistunut.
— Minulla on ollut samanlainen puhelin, puutuin puheeseen.
Yritin vääntää vanhanmallisen Nokian takakantta auki, mutta se oli tiukassa. Juuri ennen kuin minun piti jäädä ulos, sain kannen auki ja näytin naiselle, missä kohden akku on. Hän kiitti monisanaisesti.

Myöhemmin aloin epäillä koko episodin todenperäisyyttä, kun satakolmekakkosen bussiin nousi keltasolmioinen mies, jonka kännykkä soi samaa soittoääntä. Seurasin keltaisen solmion toimintaa ja olin varma, että hän ei saa kännykkää sammumaan. Kun soittoääni loppui, tiesin näytelmän olevan ohi.

Mutta miten hyvä performanssi olisikaan sellainen, jossa samalla kellonlyömällä ihmiset eri kulkuvälineissä esittäisivät saman esityksen:
- En saa kännykkääni sammumaan.