Kirjoitan ja katson

Lukijani

Kirjoitan tätä tekstiä blogger.com:in nettisivulla olevaan lomakkeeseen. Lomake on kohtalaisen pieni, ehkä toistakymmentä riviä tekstiä. Jos lomake olisi korkeampi, houkuttelisi se pidemmän tekstin kirjoittamiseen. Nyt oletusarvona tuntuu olevan pari tekstikappaletta. Lomakkeen ympärillä oleva kirjoitussivu on kohtalaisen riisuttu. Vasemmassa yläreunassa on Bloggerin logo, oman blogini nimi sekä erilaisia välilehtiä. Lisäksi näkyvissä ovat tietysti selainikkunaan kuuluvat kehykset, valikot ja välilehdet. En ole muuttanut tämän kirjoitussivun värejä tai ulkoasua, vaikka sellainen saattaisi olla mahdollista.
      Päiväkirjakirjoittamisen vuosina halusin ruudun näyttävän mahdollisimman neutraalilta. En käyttänyt Word-ohjelmaa, koska siinä näkyviin jää hieman enemmän kehyksiä ja muita ylimääräisiä visuaalisia lisukkeita kuin yksinkertaisessa Teksturi-ohjelmassa. Mukavinta oli kirjoittaa täysin valkoiselle alustalle, jossa ei näkynyt mitään kuvakkeita, linkkejä, logoja, välilehtiä tai valikoita. Tällöin teksti oli pääosassa.
      Kokeilin pöytälaatikkokirjoittamisen aikana erilaisia asetteluja, fontteja, rivivälejä, kappalejakoja ja otsikointeja. Lopulta kirjasintyypiksi valikoitui Arial 12 ja rivinväliksi yksi. Kappaleiden väliin en sijoittanut tyhjää riviä kuten tässä, vaan sisensin uuden kappaleen yhden sarkaimen lyönnin verran. Nyt Bloggerin lomakkeeseen kirjoittaessa ei sisennystä voi käyttää, sillä sivun asetukset eivät pysty huomioimaan sarkaimen painallusta. Joutuisin tekemään sisennyksen välilyönneillä, joita html-kielessä ei normaalisti voi sijoittaa kuin kaksi peräkkäin. Välilyöntitageillä sisennys onnistuisi, mutta sellaiseen en ainakaan vielä viitsi lähteä.
      Kokeilin joskus myös väliotsikointia. Niiden tarkoitus oli auttaa saamaan yhdellä silmäyksellä kokonaiskuva tekstin sisällöstä. Pian kuitenkin luovuin tällaisten selittävien otsikoiden käyttämisestä, sillä ne tuntuivat latistavan koko kirjoitukseni vain yhden asian taakse ja vähentävän siten ajatusten arvoa. Ilman väliotsikoita teksti on hitaampaa lukea, mutta pikalukijoita en kirjoittaessani halunnutkaan palvella.
      Tällaiseen lomakkeeseen kirjoittamisessa on omat hankaluutensa. Nyt olen kirjoittanut jo enemmän kuin lomakkeeseen mahtuu, joten jos haluan saada kokonaiskuvan tekstistä, minun on käytettävä vierityspalkkia. Tästä epämukavuudesta pääsisin eroon siten, että kirjoittaisin kaiken Teksturi-ohjelmalla ja kopioisin vasta valmiin jutun tähän lomakkeelle. Suoraan lomakkeeseen kirjoittamisessa on kuitenkin oma viehätyksensä. Teksti tuntuu jollain lailla päivittyvän verkkoon nopeammin. Nyt ollaan on-line.
      Kirjoittamisen alkuaikoina vierastin sitä, että saatavilla ei ollut visuaalisia virikkeitä. Kirjoitettu teksti tuntui kovin köykäiseltä asialta, joten kaipasin sen oheen värejä ja kuvia. Kun hiljalleen aloin ymmärtää kirjoituksen omaa olomuotoa, jäi visuaalisuuden tarve pois. Pian olin jo toisessa ääripäässä, jossa kaikki visuaalisuus häiritsee, ja halusin kirjoittaa mahdollisimman neutraaliin pohjaan. Nyt olen ehkä löytämässä tasapainoa. Enää minua ei häiritse Bloggerin kirjoituslomakkeen ruskea yläreunus ja välilehdet, ei vaaleansininen vierityspalkki tai tummansininen tunnusbanneri eikä edes muutama naurettavan näköinen painike lomakkeen alapuolella. Ehkä luotan jo tekstini voimaan, niin ettei minun tarvitse kirjoittaessani karsia pois kaikkea silmänruokaa.

Huomautus: olen jälkikäteen lisännyt tähän tekstiin html-tageja, joiden avulla sisennän uuden kappaleen. Nämä tagit näyttävät hankalilta kirjoittaessa, mutta luettaessa niitä ei näy, muutoin kuin ne tekevät tehtävänsä.