Ei enää Kauklahden työhuonetta

Vuonna 2007 vuokrasin itselleni oman työhuoneen, ensimmäistä kertaa elämässäni. Löysin Espoon Kauklahdesta, kodin läheltä,  kaupungin omistaman vanhan omakotitalon, joka oli tyhjillään. Vuokrasin talon itselleni. ja vuosien kuluessa siitä muotoutui varsinkin kesäisin paratiisi, johon rakentelin terassia,  istutin pensaita, perustin kasvimaata ja leikkasin nurmikkoa. Työhuone oli myös tärkeässä roolissa väitöskirjan valmistumisessa.

Tähän blogiin on tallentunut innostustani uudesta työhuoneesta haltijana. Täällä on kertomuksia talon historiasta, kuvia sisätiloista, tekstiä puutarhasta.

Nyt seitsemän vuoden jälkeen olen luopunut työhuoneestani. Viime keväänä alkoi näyttää siltä, että minulla ei ole enää mahdollisuutta ylläpitää vanhaa taloa yksin. Niinpä kesän päätteeksi irtisanoin sopimukseni ja nyt olen ilman työhuonetta.

Kirjoittaminen kuitenkin jatkuu.

Kesää ja talvea Kauklahdessa

Kauklahti kasvaa ja muuttuu kaupunkimaisemmaksi

Hulvallan kaltainen rakennus alkaa olla Kauklahdessa jo harvinaisuus. Se edustaa aikaa, jolloin seudulla oli pelkkiä omakotitaloja. Kerrostaloja ei lähistöllä ole vieläkään, mutta asuntomessut muuttivat olennaisesti kylän ilmettä vuonna 2006. Nyt talon viereen on rakennettu mahtava kiertoliittymä.

Liikenneympyrä rakennettiin aivan talon eteen.

 Lähistölle rakentuu uusia rivitaloja tiuhaan tahtiin, ja asuntomessujen modernit pientalot ovat aivan nurkan takana. Hulvalla on tuulahdus menneisyydestä, ajasta, jolloin Kauklahti vielä oli ruotsinkielinen pikkukylä. Yli kuusikymmenvuotias talo seisoo paikallaan aikaa uhmaten.

Nurmialuetta pidetään kunnossa

Talon pihalle istuttamani koripajut ovat kesän 2011 aikana kasvaneet sen verran  korkeiksi, että toiveita on saada niistä tulevaisuudessa niistä näkösuojaa. Mukavaa on myös, että ruohoalue levittyy itsestään  peittämään ikävää hiekkakenttää. Ikivanhat omenapuut vetävät viimeisiään, mutta niiden alla on vieläkin mukava istuskella.

Tuore sähkökäyttöinen ruohonleikkuri

Kadun puoleisen tontinosan ruohokasvustoa pystytään tästä lähtien pitämään matalana, kun taloon hankittiin aivan uusi ruohonleikkuri - tietysti sähköinen.  

Kesän aikana sain laajennettua mäenrinteessä olevaa tasannetta. Kuvittelen siihen jatkossa kesäkonsertteja, kunhan saan vielä hieman laajennettua sitä. Kun sain talon haltuuni, oli siinä kohdassa pieni nuotiopaikka,

Työhuoneella on kunnostettu peiliovia

Työhuoneella on elokuusta lähtien kunnostettu vanhoja peiliovia. Niistä on poistettu vanhat maalit, jonka jälkeen ne on hiottu ja maalattu uudelleen. Osaksi työ on suoritettu ulkona, tilapäisen katoksen alla, koska erityisesti maalinpoistosta tulee myrkyllisiä katkuja.

Muuten Solhem säilyy edelleen työhuoneena, joka on pyhitetty kirjoittamiselle ja musiikille - kuten jo neljän vuoden ajan. Piano on siirretty keittiöön, sillä se on ainoa tila, jota on mahdollista pitää talven ajan lämpimänä.

Keittiö on entisellään

Kauklahden työhuoneen historiaa

Talo on seissyt Espoon Kauklahdessa Kuninkaantien varressa vuodesta 1948. Lähellä sijaitsee Espoonkartano, joka mainitaan jo Runebergin tuotannossa. Mielenkiintoinen rakennus on myös Valhallan nuorisoseuratalo vuodelta 1925.

Espoonkartanon maiden kartta vuodelta 1779

Espoonkartanon maiden kartassa vuodelta 1779 työhuone asettuu lehmihaan kohdalle oikealla (Gårdens kohaga), josta Kuninkaantie laskeutuu alas kartanon pihapiiriin, kartassa vasemmalle.

Työhuoneen katuosoite vaihtui vuonna 2012, nyt ollaan Valhallantiellä. Tontin virallinen nimi on Solhem, mutta viime aikoina olen alkanut kutsua taloa Hulvallaksi.

Talon rakensi puutarhuri Dahlqvist tyttärelleen Hjördikselle ja tämän miehelle. Dahlqvist itse asui toista taloa, joka nyt on purettu. Pihalla oli kasvihuoneita. Dahlqvist kuoli vuonna 1966.


VILLE JA HJÖRDIS NIEMINEN

Hjördis ja Ville Nieminen asuivat talossa lähes neljänkymmenen vuoden ajan, vuodesta 1948 vuoteen 1986, jolloin he muuttivat kerrostaloon. Talo siirtyi tällöin Espoon kaupungin omistukseen.

Ville Nieminen (oik.) ja toimittaja Rainer Holmberg 1950-luvulla

Ville Nieminen työskenteli Lastenlinnassa laitosmiehenä. Hän harrasti aktiivisesti moukarinheittoa ja oli perustamassa Esbo IF -urheiluseuran Kauklahden osastoa yhdessä toimittaja Rainer Holmbergin kanssa. Ville harrasti esiintymistä paikallisen ruotsinkielisen nuorisoseuran tilaisuuksissa. Hän toimitti myös seuran lehteä sodan jälkeen. Seura toimii edelleen läheisessä Valhalla-rakennuksessa.

Myllerrystä työhuoneen ympärillä (2010)

Kauklahdessa rakennetaan työhuoneen viereen kiertoliittymää. Työkoneet ovat möyrineet katua aukia ja kiinni jo kuukauden ajan. Valmista tulee ensi kesänä.

Kiertoliittymä vie paljon suuremman tilan kuin entinen risteys, mutta samalla se tuo hieman nuhjuiselle kulmakunnalle kaivattua piristystä. Vanha tie on rakentunut vuosisatojen aikana, aluksi kinttupoluksi ja kärrytieksi, juuri tuolle kohtaa ilman suunnittelua ja työpiirustuksia. Tie on ollut olemassa vähintään jo keskiajalla. Kuningas Kustaa Vaasa ratsasti Espoonkartanoa perustamaan  vuonna 1550 juuri tätä tietä.  Nyt on uudistuksista teetetty tarkat paperit ja ryhdytty hommiin.

Bloginpitäjä pyysi jo kesällä kaupungilta tarkkoja piirustuksia tulevasta tieosuudesta ja sai ilokseen havaita, että työmaa ei tule senttiäkään työhuoneen tontille! Tästä on annettava suunnittelijoille suuri kiitos. Villa Plootu ympäristöineen säilyy tyylikkäänä täältä ikuisuuteen.

 

Vasemmalle kulkeva tienpätkä on nykyinen Vaasankuja, jonka nimi muuttuu pian Valhallantieksi. Pystysuorassa kulkeva tie on Kuninkaankartanontie. Etelään se vie Kauklahden keskustaan ja pohjoiseen Espoonkartanolle. 

Värilliset alueet suunnittelupiirustuksessa ovat uusia rakennelmia. Tarkasti katsomalla kuvasta näkyy, että uusi Valhallantie kulkee nykyisen Vaasankujan linjauksen pohjoispuolella. Koko tie siirtyy siis noin viisi metriä Villa Solhemistä poispäin. Parempaa uutista ei voi kuvitella.

Puut, kaikki heidän vihreytensä

Otsikko on siteeraus Paavo Haavikkoa, mutta muuten tämänkertaisessa jutussa puhutaan työhuoneen puutarhasta.

Kesäkuussa nimittäin raivasin E-R-I-T-T-Ä-I-N pienen pläntin tuohon omenapuiden lähelle kasvimaaksi. Paikka valikoitui sen mukaan, mihin aurinko näytti paistavan pisimmän aikaa koko tontilla. Sitäkin paikkaa hieman varjostavat suuret lehmukset.

Jospa lähtisin liikkeelle vaikka salaatista. Se ei oikein ole menestynyt, ainakin siitä päätellen, että on jäänyt vähän pieneksi. Kuvittelin salaatin kasvavan ensinnäkin nopeasti ja sitä paitsi isoksi. No, lajikekin on valittu vähän sattumanvaraisesti. En ole vielä maistanut salaattia ollenkaan, kun olen ajatellut, että sen pitää vielä kasvaa. Mutta varmaan lähiviikkoina on aika korjata sato. Toisaalta, en ole ollut mikään erityinen salaatin ystävä. Tuollainen lehtisalaatti on oikeastaan aika mauton. Mutta kaunis kyllä. Ainakin ulkona, auringonpaisteessa.

Mukavampaa, tutumpaa ja maistuvampaa onkin sitten tämä kasvi tässä. Myönnän, kuvan perusteella voi olla vaikea sanoa mitään, mutta minä tiedän, että siinä kasvaa porkkanaa. Olen oikeastaan aika intohimoinen porkkana-fani. Tässä kasvimaassa niitä taitaa olla kasvamassa kokonaista seitsemän kappaletta. Saattaa olla, etteivät ne kovin pitkälle syksyyn riitä.

Nämä seuraavat kasvit ovatkin sitten jo herättäneet ansaittua ennakkokohua. Kysymyksessä on nimittäin upea rivi nauriita. Ne ovat kasvaneet hyvin ja ovat jo aika isoja. Yhtään en ole vielä maistanut, joten mausta on vaikea mennä sanomaan mitään.
Nauristahan on Suomessa käytetty jo paljon ennen perunaa, joka tuli tänne uututena vasta 1600-luvulla. Nauris kylvettiin suoraan poltetulle kaskelle, siis silloin kuin maanviljelys oli vielä kaskiviljelyä. Tuhkan seassa kasvaneet nauriit olivat herkullisia. Sen uskon.

Mutta varsinainen sokeri on täällä pohjalla. Kirsikka-tomaatti on yllättäen kasvanut aika suureksi ja siihen on ilmestynyt myös tomaatteja. No joo, aikaisemmin mainitut kasvit olen kasvattanut siemenestä, mutta kirsikkatomaatin ostin taimena. En arvannutkaan, että se menestyy avomaalla. Saa nähkä nyt, ehtivätkö tomaatit kypsyä punaisiksi asti.

Vielä on persiljaa, valtava pehko, mutta sitä ei lasketa, koska ostin sen taimena. Ruohosipuleita minulla on sekä siemenestä kasvatettua että taimena ostettua. Panen tähän loppuun vielä kuvan ruusupensaasta, joka pihalla oli ennestään. Itse olen istuttanut paljon muita pensaita, mutta niissä ei vielä tänä kesänä ole paljon katsomista.

Työhuoneen sisätiloja

Työhuoneen päivitys jatkuu. Tänään olen ottanut kuvia. No, olihan aurinkoinen päivä, joten kaikki vaikutti kovin viehättävältä.

Eteisestä vie portaat yläkertaan ja kellariin

Edellisessä viestissä lupasin näyttää kuvia muualtakin talosta kuin vain olohuoneesta ja eteisestä. Täältä tulee. Mutta ensin kuitenkin vielä pari kuvaa eteisestä. Sillä eteinenhän on talon sydän, öö, vai oliko se niin. Eteisen kautta on kuitenkin aina kuljettava, jos mielii sisään päästä.

Eteinen on kaunis - auringonpaisteella

Eteisen nurkassa seisoo mummoni vanha komuuti. Talon eteisestä aukeavat ovet sekä yläkerran rappuihin että kellarin portaisiin. Niin ja tietysti olohuoneeseen, joka esiteltiin viimeksi ja toimistoon eli keittiöön.

Keittiön pöytä sopii kirjoittamiseen

Ja sitten niihin muihin tiloihin. Ensin vaikkapa yhdistetty keittiö/toimisto. Täällä istun nyt, ja täällä istun muulloinkin, koneen ääressä. Täällä voi keittää kahvit ja täällä voi tiskata. Juoksevaa vettä ei juuri nyt saada, mutta talon nurkalla on sadevettä ja kaivosta voi hakea juomavettä. Keittiökaapit on otettu kirjahyllyiksi poistamalla niistä ovet.

Läppäri, tuoli ja lamppu - tarvitaanko muuta?

Täällä pidän siis kaikki liike-neuvottelut - höh höh - ja otan vastaan kaikki vieraat (hämä-häkkejä ja perhosia tähän mennessä). Jahka ehdin, hankin pöydälle tarjottimen, jossa on esillä pullo viskiä ja pullo konjakkia - kuten olen nähnyt mainostoimistoissakin.

Yläkerrassa säilytetään muistoja

Mutta hei, eipä unohdeta yläkertaa. Siellä sitä vasta onkin jotain. Häh. Siis että mitä. No, roinaa nyt ainakin. Kalteva katto on matalalla, rappujen seinissä on paneelia. Täällä säilytän KAIKKEA mitä ikinä olen tärkeänä pitänyt. Jokaisella pienelläkin tavaralla on stoori. Joo, ei kerrota nyt, joskus sitten, talven pimeinä iltoina, ehkä. Seiniä kiertää kirjahylly, lattialla on matka-arkku, ja kaikkea muuta ja kaikkea muuta.

Yläkerran vuokralaisen toimisto

Niin muuten, yläkerrasta olen yhden huoneen vuokrannut Jolkkosen Jarin firmalle. Sky Vision pitää pientä toimistoa perähuoneessa. Yleensä Jari lukee kylläkin siellä teologiaa. Itse käytän vain tuota välihuonetta, joka oikeastaan on siis käytävä.

Vessakin voi olla kaunis

Mennäänpä nyt pari kerrosta alaspäin, kellariin. Täällä on jo tosi ahdasta, katto matalalla ja seinät lähellä, huh huh. Ja vessasta aloitetaan, sillä sitä tarvitaan aina silloin tällöin.

Kellarin ikkunoita

Oikeastaan kellarissa ei ole paljon katsottavaa. Paitsi maalareiden tekemä ikkuna-koriste. Olen siis vuokrannut kellarinkin muille, nimittäin maalareiden varastotilaksi. Jos muuten tarvitte hyviä maalareita, voin suositella. Saunakin kellarissa on, mutta se saadaan käyttöön, jahka se joskus tyhjennetään kaikesta roinasta.

Omenapuut ovat ikivanhoja

Onko muuta vielä? Eipä juuri. Pihalla kyllä voitaisiin käydä, ainakin yhden omenan verran. Noita vanhoja villiintyneitä puita on pihalla kolme kappaletta. Puutarhasta sen sijaan kerron vasta seuraavassa numerossa.